kennel Erimoone

Shadeland Arctic Ocean

   


Kutsumanimi: Simba
Rotu: Shetlanninlammaskoira
Sukupuoli: uros
Väri: blue merle
Syntymäaika: 08.03.1998
Kuollut: 12.01.2013, eutanasia
Isä: Riishill's Marco Polo "Marco"
Emä: Riishill's Riis-Sengaliis "Seni"
Kasvattaja: Kaija Vierimaa, Kennel Shadeland

Terveys

Hammaskivi poistettu 2004
Useampi rasvapatti, eivät vaatineet poistoa
Eturauhanen useamman kerran tulehtunut vanhemmalla iällä
Sydämen vajaatoiminta 2011 ja lääkitys aloitettiin 2012.

Simba koiranetissä

Koira, josta kaikki lähti. Koira, jonka kanssa sain kurkistaa koiraurheilun maailmaan...

Olin lapsena vannoutunut kissaihminen. Isovanhemmillani oli kaksi kissaa joista vanhempi oli ollut elämässäni aina kunnes auto koitui vapaana liikkuvan kissan kohtaloksi syyskuussa 1998. Isäni oli uhannut aina että laittaa koiran, heti kun kissasta aika jättää - ja piti lupauksensa. Perjantaina 11.9.1998 isä tuli töistä ja avasi Ilkka-lehden toripäivät ja totesi että "kun ollaan syöty, lähdetään katsomaan koiranpentua!"
Kissan kuolemasta seurannut suru väistyi ja innostus tuli tilalle. Neljä lasta sulloutui pienen auton takapenkille ja ajettiin kymmenen kilsan päähän sovittuun osoitteeseen katsomaan tätä "mini lassieta". Muistan elävästi kun isä soitti ovikelloa ja oven avasi mies, HARMAA, jumalattoman kokoonen elukka sylissään! Ei ihan ollu semmonen pieni ja soopelin värinen mitä odotettiin.
Koira oli lapsiin tottunut, minä ja kaksoisveljeni oltiin silloin nuorimmat eli 10 vuotiaita. Kohteliaasti nuuhki ja antoi silittää. Ei se nyt ollutkaan niin iso tai oudon näköinen, itseasiassa tosi kaunis harmaan, mustalla marmoroidun turkkinsa kanssa. Tunti, pari siinä vierähti ja kun isä kysyi "No, otetaanko me koira mukaan?", ei vastausta tarvi kauaa arvuutella...
Olihan se outoa ja jännää! Nappulat turvotettiin piimässä ja kananlihaa ei missään muodossa saanut antaa koska se on allerginen. Kalkkia piti laittaa mitallinen aina ruoan sekaan. Ensimmäiset vieraat sai tulla viikon päästä koiran saapumisesta. Irti ulos se taidettiin laskea jo seuraavana iltana (hyväluoja, en ikinä uskaltaisi nykypäivänä.)
Simba ei siis ollut enää mikään pikkupentu, hakiessa se oli 6kk ja painoi varmaan lähemmäs 10kg. Simba oli "hiukan" isohko sheltti, 45,5cm säkä ja painoa 14,5kg. 1999 syksyllä mentiin Heikkilänmäelle Lakeuden agilityurheilijoiden järjestämälle agilityn alkeiskurssille jonka tiedot isä muistaakseni bongasi koiramme -lehdestä ja soittamalla varattiin kurssille paikka. Isä ja isoisä kuskas mua 30km/suunta treeneihin ja olihan se jännittävää! Verkkokalvoille on piirtynyt jotenkin se, miten ihaillen katsoin kouluttajan, Maarit Alppisen Jade-belggarin pujottelua. Kyllä, mulle jää oudosti pienet, yksittäiset hetket mieleen kun iso kokonaisuus yleensä on hukassa...
Agilityä treenattiin useampi vuosi mutta jäätiin kursseilta pois kun ei ollut enää oikein kuskia treeneihin perämettästä. Sitten tehtiin iskän kanssa omat esteet pellolle ja puuhailtiin niillä aikamme kunnes tuli ylä-aste ja muut kuviot ja jäi harrastamiset sikseen.
Simba oli aina, ihan aina valmis tekemään yhdessä hommia. Se oli loputtoman ahne sekä pallohullu, teki kaiken aina kyselemättä niin täysiä kun pystyi. Se kiihtyi nollasta sataan sekunneissa. Mutta kotikoirana myös aivan huippu, hyvähermoinen, iloinen ja aina läsnä. Terveys oli myös ihan huippua, vanhemmalla iällä vasta tuli kremppaa, mikä on ihan normaalia...
Pitkät lenkit jouduttiin jättämään takapään ontumisen takia joskus 10-vuotiaana. Samoihin aikoihin lähti kuulo ja viimeiset vuodet Simba olikin täysin kuuro. 1.1.2013 Simbalta loppui sydämen vajaatoimintaan määrätty lääke eikä pyhän takia saatu heti uusittua reseptiä - ihme ja kumma, sen vointi parani lääkkeen lopetuksen myötä! Se oli pirteä, ei yskinyt ja yritti jopa leikkiä muiden kanssa. Kaikki tämä olikin vain lumetta kun 12.1. lauantai-aamuna Simba tuupertui lumihankeen. Isä kantoi sen sisälle ja sen jälkeen se ei enää koskaan noussut jaloilleen. Sain tutulta eläinlääkäriltä luvan lähteä Simban kanssa heille kotiin joten pakkasin koiran autoon ja isä ajoi meidät Simban viimeiselle matkalle. En koskaan unohda sitä koiran rauhallista, palvovaa katsetta kun se katseli mua auton takapenkillä, etutassujen ollessa mun sylissä. Eläinlääkäri kuunteli sydämen ja totesi sen kuulostavan lähinnä auki jätetyltä hanalta, veri vaan suhisi läpi. Simba nukahti siihen eteisen lattialle mun syliin, 14 vuoden ja 10 kuukauden iässä. Vain yksi voi olla ensimmäinen, kiitos että saimme juuri sinut.


"It took so long for me to speak up
It was the hardest thing to say
Taken right up to the entrance
At the last minute turned away
Just can't look you in the eyes

So let's dim the lights
Get a case of back up your pride
It's over, we're out of time
Don't leave me, I'm on your side"

Pendulum - Encoder