kennel Erimoone

T-pentueen pentuaika taulukossa



Syntynyt Virallinen & työnimi 0 vrk 1 vrk 2 vrk 3 vrk 4 vrk 5 vrk 6 vrk 7 vrk 8 vrk 9 vrk 10 vrk 11 vrk 12 vrk 13 vrk 14 vrk
01.10 2:05 ♀ Taikausko "Tuima" 280g 350g 405g 460g 500g 555g 630g 670g 680g 750g 850g 885g 900g 940g 1025g
01.10 2:10 ♀ Tähtitiede "Tyyni" 360g 410g 465g 530g 570g 610g 675g 695g 730g 790g 850g 910g 955gg 1010g 1060g
01.10 2:47 ♀ Taivaanlahja "Tykky" 400g 480g 535g 600g 640g 690g 770g 800g 865g 910g 960g 1065g 1125g 1190g 1215g
01.10 3:50 ♂ Taistelutahto "Vertti" 375g 460g 510g 590g 645g 725g 775g 835g 870g 920g 960g 1070g 1125g 1190g 1245g
01.10 5:00 ♂ Työvoitto "Vilho" 320g 415g 460g 515g 580g 650g 720g 770g 800g 860g 935g 1000g 1135g 1135g 1180g


Virallinen nimi & työnimi 3 vk 4 vk 5 vk 6 vk 7 vk Aikuispaino Pentutestaus Eläinlääkärin tarkastus huomioitavaa Luovutettu: päivämäärä & ikä
♀ Taikausko "Tuima" 1360g 1,7kg 2,2kg 2,7kg 3,1kg 14,5kg Testattu 13.11.2015 Ei huomioitavaa 2. 20.11.2015, 7vk 1vrk
♀ Tähtitiede "Tyyni" 1444g 1,8kg 2,3kg 2,8kg 3,1kg 14,5kg Testattu 13.11.2015 Ei huomioitavaa 3. 20.11.2015, 7vk 1vrk
♀ Taivaanlahja "Tykky" 1695g 2,1kg 2,6kg 3,1kg 3,5kg 14kg Testattu 13.11.2015 Ei huomioitavaa 4. 22.11.2015, 7vk 3vrk
♂ Taistelutahto "Vertti" 1700g 2,2kg 2,8kg 3,3kg 3,7kg 18,5kg Testattu 13.11.2015 Kivekset: toinen kives tunnettavissa 1. 19.11.2015, 7vk
♂ Työvoitto "Vilho" 1640g 2,1kg 2,6kg 3,2kg 3,7kg 19,5kg Testattu 13.11.2015 Kivekset: ei tunnettavissa 5. 22.11.2015, 7vk 3vrk


T-pentueen pentuaika sanoin



Astutus & tiineys


Varmalle oli uros puhuttuna puolta vuotta ennen astutusta, molempien silmät tarkastettiin ja odoteltiin vain kuumeisesti kesää saapuvaksi. Heinäkuun alkupuolella tupsahti muutama DM-tulos (etenevän selkäydinrappeuma sairauden geenitestitulos) ja huomasin että Varman sukulaisissa oli dm tulokselta kantajia eikä Varmaa oltu testattu. Sovin seuraavalle päivälle eläinlääkäriin ajan verinäytteenottoon ja lähetin näytteenottolaatikon Saksaan.
Varman tulosta odotellessa laitoin uroksen omistajalle viestiä, olisiko mitenkään mahdollista tilata lisätutkimus uroksen vanhasta näytteestä ja tutkia siitä dm. Uroksen omistaja suostui, tilasi tutkimuksen samantein ja tulos tuli kahdessa päivässä - uros oli myös dm kantaja. Varman tulos antoi odotella itseään ja otin yhteyttä alustavasti toisen uroksen omistajaan, olisiko mahdollista lähettää siitä veret laboklinille, jos Varma on dm kantaja. Ilokseni myös he ilmoittivat suostuvansa tutkimuksiin! Varman tulos tuli 13.7, dm kantaja. Ilmoitin ensimmäisen uroksen omistajalle tilanteen ja huokaisin helpotuksesta, etten tietämättäni yhdistänyt kahta dm kantajaa keskenään.
Uros nro 2 meni luovuttamaan verta testiin 16.7 ja putkilo matkasi Saksaan. Varman juoksukin ehti jo alkaa 17.7 joten elettiin muutama hyvin jännittävä päivä odotellen uroksen tulosta joka sitten saapui iloksemme Ruutin syntymäpäivänä - terve! Tätä ennen oltiin puhuttu yksi automatka Tiitin naisasioista vastaavan Elinan kanssa puhelimessa ja voi että miten ihanalta urokselta Tiiti kuulosti! Just kaikinpuolin sellaiselta, mitä halusin Varmassa olevan enemmän! Sen lisäksi että Tiiti kuulosti Elinan kertoman mukaan hienolta, minä viihdyin Elinan seurassa puhelimessa aivan valtavan hyvin, oli ihanaa höpötellä koirista vieraan ihmisen kanssa niin super luontevasti heti.
Perjantaina kävin aamusta otattamassa Varmasta progen, olin varannut viikonlopun ja maanantain vapaaksi astutusreissua varten. Tulos tuli iltapäivästä saatesanoilla "tänään illalla voisi kokeilla ensi kerran. Kotona Varma olisi lähinnä halunnut murhata keeshond uroksen pelkästään siitä, että Pöpö vilkaisi sen suuntaan. Ei muuta kuin polon nokka kohti Pohjoista, Oulua minne Tiiti oli tullut Elinan luo naislomalle.
Perille päästyäni vein tavarat sisälle ja moikkasin Tiitin. Elina oli suunnitellut meidän menevän koirien kanssa lähistöllä olevaan rauhalliseen metsään minne voitaisiin päästää molemmat vapaaksi. Tiiti kun astui autoon Varma kiljui aivan täyttä kurkkua - rakkautta ensisilmäyksellä.
Ei siinä kauaa ensikertalaisilla nokat tuhissut kun ne olivat nalkissa. Nalkki uusittiin samaisessa metsässä lauantaina ja vielä sunnuntaina. Loput ajasta me Elinan kanssa höpöteltiin, käytiin geokätköilemässä, nautittiin Oulun kauniista, kesäisestä luonnosta, käytiin moikkaamassa kasvattiani Sähköpaimenta ja Sateentekijää, väriteltiin värityskirjoja. Tuo viikonloppu on jäänyt mun mieleen niin hienona kokemuksena joten kiitos Elina, Tiiti ja Varma tästä. Elina otti vielä ennen kuin lähdin pariskunnasta ihan huippu kauniit "kihlajaiskuvat" jotka löytyy tuolta blogin puolelta. Kiitos Elina ja kiitos koko Seppäsen perhe ihan mielettömästä joustavuudesta tämän pentuprojektin eteen!
Tiineysaika sujui rauhallisissa merkeissä. Kahden viikon jälkeen astutuksesta Varma närppi muutamana aamuna ruokansa, muuta eroa en oikeastaan huomannut. Syyskuussa ajeltiin Kankaanpäähän ultraan ja 4-5 sikiötä löytyi kohdusta.

Synnytys


29.9 olin ensimmäistä päivää pois töistä ja aloin mittailla lämpöjä. Olin jo ihan varma että tämäkin synnytys päättyy katastrofiin niinkuin kaksi edellistä, narttu makasi tyynen rauhallisena laatikossa tunnista toiseen eikä juurikaan pedannut, tai tyhjentänyt suoltaan. Lämmöt pysytteli 37 asteen tuntumassa koko päivän kunnes sitten kävivät 22-23:00 välillä 36,7, nousten sitten 00:00 takaisin 37.1. Seuraava päivä meni samalla kaavalla kuin edellinen, rauhallista hengailua pentulaatikossa. Muutamalle pidempään kasvattaneelle laitoin paniikkiviestiä koska pitää huolestua jos narttu makaa laatikossa kuin lahna. Iki-Wanhan Merja sanoi, että kerää voimia tulevaan yöhön, yöllä se synnyttää.
Synnytysvahdiksi hälyytetty kaveri tuli tänne yhdeksän aikaan, Varman edelleen nukkuessa. Väriteltiin muutama tunti värityskirjaa ja joskus puoli 12 aikoihin sanoin että eiköhän hän saa lähteä kotiin, soitan jos alkaa synnytys. Käytiin saattelemassa Jenni kotiin ja taaperrettiin tuo hassu muutama sata metriä takaisin kotiin.
Pesin hampaat ja kävin sohvalle pitkäkseni. Varma juoksi makkarista, hyppäs sohvalle mun viereen ja supisti mun jalkaa vasten selvästi. Valot päälle ja valmistautumaan tulevaan koetokseen. Tässä vaiheessa oli tosi kivaa huomata että mun ikivanha iphone oli tullut tiensä päähän, enkä pystynyt soittamaan Jennille että tulee paikalle, saati jos olisi tarvittu lääkärin apua...
Vedet meni 1:45. Varma oli laatikon nurkassa supistelemassa kun vilkaisin hännän alle - pentu oli päässyt ulos mutta jälkeisten ollessa vielä sisällä se "roikkui" ilmassa, pussi oli ehjä mutta hätäännyksissä menin ja avasin sen - mulla oli kädellä henkeään haukkova ja räkivä pentu ja emä jota yritin saada liikkumaan pois laatikosta että saisin lisää tilaa. Varma laittoi mun patjalle maate laatikon eteen ja sai supisteltua jälkeiset ja seuraavan pennun maailmaan! Esikoinen, pienehkö 280g painanut parkki narttu syntyi 2:05 ja jälkeisten vanavedessä 2:10 tuli seuraava parkki narttu, 360g. Mikä uskomaton fiilis, syntymän ihme! Mua ei pelottanut, jännittänyt tai hirvittänyt yhtään! Olin virtaa täynnä ja hämmästynyt, miten keskittyneesti Varma hommansa hoiti! Voimakkaiden supistelujen jälkeen syntyi seuraava, jäätävän iso musta pentu kello 2:47 jolla oli tissi suussa vaikka puolet siitä tuntu olevan edelleen sisällä! Ja uskomatonta mutta totta, kolmas narttu, painoa hulppeat 400g.
Varma alkoi nukkua ja tytöt ruokailivat innolla. Pidin niiden päällä peittoa välillä kun pennut tuntuivat niin viileiltä vaikka huoneessa pauhasi patteri täysillä. Vartin yli kolme Varma alkoi työstämään seuraavaa pentua - ja sen työstämiseen tuntui menevä ikuisuus! Supistukset tuntui voimakkailta mutta ketään ei kuulunut. Varma jaksoi hyvin joten en alkanut synnytyskanavaa vielä turhaan ronkkimaan. 3:50 se sitten vihdoin syntyi, ensimmäinen poika, musta merkein, painoa 375g.
Ihastelin nelikkoa ja kävin laittamassa Elinalle tietokoneelta viestin meidän tilanteen. Käytiin Varman kanssa ulkona, käytiin pesulla ja heitin synnytyspatjan roskiin. Kello oli jo lähempänä viittä ja Varma hoisi nelikkoaan rauhallisena eikä supistellut enää, uskalsin mennä keittämään aamukahvit.
Kahvin tippuessa menin ihastelemaan porukkaa - Varma oli kuin vanha tekijä ja pennut heti kuusalla, mitä tehdä. Muistin lääkärin nähneen neljä - viisi pentua ja mietin, olisiko sieltä vielä yksi tulossa. Kurkkasin Varman hännän alle ja sielähän oli pentu, sikiöpussissaan, istukka nätisti vieressä. Avasin pussin ja aloin kuivata pentua - vähän jo kylmäsi, oliko pentu kuollut. Heilauttelin pentua ja muutaman heilautuksen jälkeen kuului limat irtoavan ja näin ollen Tiitin ja Varman kuopus oli syntynyt, musta merkein uros 320g.
En unohda tuota yötä ikinä! Tiesin jääneeni koukkuun tuohon fiilikseen - vaistojensa varassa toimiva super tarkka emo ja virkeät, tyytyväiset ja hiljaiset pennut. Painot lähti samantein hyvin nousuun, Varmalla ei ollut pahoja jälkipolttoja ja ruoka maittoi. Kaikki oli niin seesteistä ja tyytyväistä! Mun rooliksi jäi emon ruokkiminen ja ulkona käyttäminen, muusta ei tarvinnut huolta kantaa. Kahden täysin katastrofaalisen "synnytyksen" jälkeen tämä kaikki tuntui sen vaivan arvoiselta.

Pentujen viikot kasvattajan luona


Ensiksi pennuille piti saada niiden työnimet. Isän kutsumanimen mukaan saivat tytöt nimensä ja äidin mukaan pojat. Esikoisesta tuli Tuima koska oli suhteellisen kovasanainen nuori leidi, parkki sisko taas ihan toista maata, itse tyyneys! Eli Tyyni. Isoin tytöistä oli tietenkin Tykky, eli pohojanmaaksi tuommoone isokokoonen. Poikien nimet katsoin kalenterista Vertti ja Vilho.
Eihän se elo näiden kanssa ollut kun iloa ja autuutta! Vähän huoletti tuossa 3viikon iässä mistä johtuu pentujen jäätävä hilseily jonka kävi kokeneempi varmistamassa johtuvan vaan läskisyydestä. Pennut nosti jopa 90g grammaa päivässä painoa joten ihot oli koetuksella!
Lokakuun loppupuolella muutettiin koko lauma muutamaksi viikoksi 300 km päähän. Vähän kieltämättä jännitti, miten ajomatka sujuu. Sieläpä ne nukkui katollaan poksissa ihan tyytyväisenä kun jossain vaiheessa tarkistin. Uudessa paikassa ne käyttäytyivät kuin kotonaan samantein, ei mitään ongelmia.
Viimeiseksi viikoksi tultiin sitten takaisin Seinäjoelle kun mulla alkoi "kesäloman" jälkeen työt. Olivat muutamana päivänä mukana takahuoneessakin ja ihmiset kävi niitä sielä palluuttelemassa. Pieneen ulkotarhaankin ehtivät tutustumaan kunnes Vertti ensimmäisenä pakkasi reppunsa ja lähti kohti Joensuuta.
Näiden pentujenhan piti olla V-pentuja Varman mukaan alunperin mutta halusin pentujen virallisten nimien liittyvän myös isään, Tiitiin. Siispä kirjain vaihtui Tiitin ja Taikausvan T-pennuiksi.
Virallisia nimiä pohdittiin lukuisia tunteja Elinan kanssa. Oli ihanaa että Elina jaksoi mun nimi tuskailua ja antoi huikeita ehdotuksia. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, Varman esikoistyttö Tuima oli kuin kopio emästään joten halusin sen olevan Varmalle jollain tapaa kaima. Kaksi keisarileikkausta takana ja ensimmäinen, normaalisti syntynyt Erimoone sai kunnian olla emänsä Taikausvan kaima Taikausko sillä kyllä tässä vaadittiin myös ripaus Taikauskoa. Seuraavaksi, vauhdilla perästä tullut tyttö, sijoitusnarttuni sai nimekseen Tähtitiede (jonka olin rekisteröitäessä muuten kirjoittanut Tähtiede! Onneksi pennun tuleva ihminen huomasi ennenkuin oli myöhäistä!) sillä tuntui, etteihän tämä pentujen syntyminen nyt mitään tähtitiedettä ole (ja koska Doctor Who!). Kolmas narttu, siinä oli sitten jo saman verran narttuja mitä kahdessa pentueessa yhteensä! Kolmas narttu tuntui ihan Taivaanlahjalta. Neljäntenä, pitkän väännön seurauksena syntynyt poika sai nimekseen Taistelutahto. Viimeisenä syntynyt pentue joka päätti tapahtuman tuntui aivan Työvoitolta.
Tämä pentuehan oli kaikenkaikkiaan ihanan tasainen, normaali pentue. Kyllä näilläkin oli ne omat helvetin demoni hetkensä kun ne porukalla kaapi vesikuppiaan tyhjäksi kymmenennettä kertaa samana päivänä, juoksivat sitten likomärkänä mua karkuun, purivat ihan saakelisti varpaita (nää rakasti jaloissa roikkumista), nirsoilivat kiinteistä sapuskoista (koska Varma oksensi niille aina sohvan takana valmiiksi lämmitetyt eväät!). Mutta nukkuivat yöt super kiltisti, kohtelivat aikuisia koiria todella hienosti, tulivat luo pellolla kutsuttaessa ja ottivat mielellään kontaktia. Uusiin asioihin ja tilanteisiin ne suhtautu pelotta ja avoimesti, näitä ei saanut hätkähtämään millään. Kannusaikainen opiskelukaveri pentutestasi nämä ja suurimmat yllätykset oli se, että pentulaumassa eniten esillä olleet rämäpäät Vertti ja Tyyni, olivat testissä hiukan vetäytyvämpiä mitä sitten taas pentulaumassa hiljaisimmat Tykky ja Vilho oli sosiaalisimmat ja vilkkaimmat testissä.
Koko pentue meni aktiivisiin koteihin. Vilho muutti takaisin kasvattajalle vuoden iässä ja muutti kutsumanimensä Elmosta Velhoksi koska Elmo + Vilho on Velho. T-pentueen ihmisille kokeilin tehdä ensimmäisen whatsap ryhmän missä vaihdellaan kuvia, kuulumisia ja kertomuksia joka osoittautui vallan loistavaksi keksinnöksi! Kiitos kaikille teille että olette juuri näiden, tärkeiden lasten omat ihmiset.









Takaisin T-pentueen sivulle