Kennel Erimoone

Pentusuunnitelmia 2023





Isä: Hymysuu "Sisu"
Emä: Erimoone Taivaanlahja "Riemu"
Yhdistelmä koiranetissä

Pentuja odotettavissa viikolla 38 Sisulle & Riemulle
Ultrassa ei montaa näkynyt joten uskon pentujen olevan varattuja

Määrä varmistunee tiineysröntgenissä n. viikkoa ennen laskettua aikaa!


Yhdistelmästä lyhyesti



Riemun toiseen pentueeseen isäksi valikoitui lähes 6-vuotias Sisu jolla ei ole ennestään pentueita. Kun aloin haaveilla varovasti Riemun toisesta pentueesta, yhtenä suurimpana kriteerinä urokselle oli terveeksi tutkittu selkä sekä hyväindeksiset, A/A -lonkat Riemun ensimmäisessä pentueessa ilmenneiden huonojen lonkkatulosten (C/D & C/C) sekä LTV4(LTV3) selkämuutoksen vuoksi.

Sisu eli virallisemmin Hymysuu asustaa ainoana koirana perheensä silmäteränä taajamassa. Sisun kanssa ei varsinaisesti harrasteta mitään vaan se on emäntänsä tärkeä lenkkikaveri joka on aina valmis liikkumaan! Lampaita Sisu on käynyt katsomassa taannoin kertaalleen ja oli ollut kouluttajan mukaan ainakin hyvin kiinnostunut lampaista ja lupaavan oloinen. Sisu otti minut vieraana vastaan ystävällisesti turhia hötkyilemättä. Tasainen, itsevarma ja vilkas uros!

Riemun mahdollisesta toisesta pentueesta mainitsin omistajalleen Reetalle jo ennenkuin yhtäkään oli luustolta tutkittu - ihan jo sillä että kotonani asuva Riemun tytär Pulma on aivan super tyyppi! Ensin luustotulokset näyttivät hiukan huolestuttavilta kun Laumavietin lonkat lausuttiin C/D ja Loppusilauksen LTVssä välikuvien perusteella tiedettiin olevan häikkää. Onneksi kuitenkin saatiin myös hyviä luustotuloksia ja kakkospentue -suunnitelmia eteenpäin. Sovittiin että kokeillaan tästä kesän juoksusta ennenkuin 8-vuotta tulee mittariin ja nyt näyttääkin siltä että viikolla 38 on odotettavissa tuoreita Erimoosia!

Riemu on Varman ensimmäisestä pentueesta (isänä Wagner "Tiiti) ja asuu samassa kodissa siskopuolensa E.Valontuojan kanssa. Ilman Reettaa tuo pentue olisi jäänyt kokonaan käyttämättä sillä toinen uroksista oli kivesvikainen, sijoitusnarttuani Tähtitiedettä en käyttänyt lyhyen kiimakierron vuoksi ja kotonani asuvalla uroksella todettiin Riemun ensimmäisten pentujen aikaan kilpirauhasen vajaatoiminta. En voi sanoin kuvailla, miten kiitollinen olin jo ensimmäisestä pentueesta, saati tästä toisesta! Näiden muutamien kasvattamieni pentueiden jälkeen olen todennut ettei "kannata laittaa munia samaan koriin" eli yksi pentue mahdollistaa suvun jatkumisen mutta toinen varmistaa.

Riemu on minun kasvateissani yksi niistä harvoista, joilla on täydellinen on/off -kytkin. Kun ei tapahdu mitään, Rie viettää aikansa introvertaten sängyn alla (ihan kuin emänsä Varma) ja kun pakataan treenireppu ja lähdetään treenaamaan, Riemu on heti täysillä mukana! Riemu on suorittanut paimennustaipumustestin hyväksytysti mutta jostain syystä poroilla hienoa työskentelyä esitellyt pikkumuikki ei testiä kuitenkaan läpäissyt koska oli tuomareiden mukaan pelokas... Agilityä Riemu on opiskellut pentuna muutaman kurssin verran, sitten oli muutama vuosi taukoa ja seuraavaksi me osallistuttiin sen kanssa jo möllikisoihin! Riemu on agilityssä aivan luonnonlahjakkuus, se nauttii fyysisestä tekemisestä ja rakastaa juoksemista! Kepit ja kontaktit jäi minulta kiireessä sitten opettamatta ja näinollen emme koskaan kisanneet virallisissa kisoissa. Rallytokossa Riemua kutsuu seuraavana avoinluokka joka taitaa vielä jännittää ohjastajaa koiraa enemmän! Riemulla on siis alokkaasta koulutustunnus RTK1.

Kirjoitan blogiin lähipäivinä tarkemman esittelyn yhdistelmästä!

Jos Erimoone paimensukuinen lapinkoira kiinnostaa, toivon, että luet alla olevan "Erimoosen pennun omistajaksi?" tekstin ajatuksella läpi ennen yhteydenottoa, kiitos!

Ajankohtaisimmat uutiset blogissa!

Pentusuunnitelmia 2023-2024


Seuraaville nartuille on suunnitteilla pentuja

Erimoone Valontuoja
Erimoone Nauruterapia
Erimoone Laatuaika & Erimoone Luonnonlahja


Erimoosen pennun omistajaksi?



Alle olen kerännyt tietoa siitä, millä perusteilla päädyn käyttämiini yhdistelmiin, miten pennut elävät ensimmäiset elinviikkonsa kasvattajan luona, mitä elämän eväitä ne mukaansa saavat ja miten pennut valikoituvat oikeisiin koteihin. Mitään varauslistoja en ole syntymättömistä pennuista pitänyt aiemmin enkä aio pitää jatkossakaan - enhän voi varata kenellekkään sellaista, mitä ei ole vielä edes syntynyt. Tärkeintä on löytää pennulle se perhe, johon se luonteensa puolesta mielestäni parhaiten sopii.
Toivoisin, että minulta pentua kyselevät olisivat niin valveutuneita että tietäisivät, mistä yhdistelmästä pentua ovat kyselemässä ja miettisivät jo valmiiksi, miksi juuri tämä yhdistelmä kiinnostaa. Jos pennun hankinnalla on kiire ja tärkeintä on vain saada pentu "äkkiä jostain", suosittelen vielä harkitsemaan koiran hankintaa ja lisäämään jäitä hattuun sekä tutustumaan myös tähän sivustoon. Suomenlapinkoira on vuosia ollut Suomen 10 rekisteröidyimmän rodun joukossa eli kysyntää on ja kun on kysyntää, on myös tarjontaa eli varatkaa aikaa rotuun, kasvattajiin ja yhdistelmiin tutustumiseen reilusti!

Kenelle paimensukuinen lapinkoira sopii?


Onnellisimmillaan paimensukuinen on siellä, missä sen ihmisetkin ovat. Mielestäni Paimensukuinen sopii parhaiten aktiiviselle, luonnossa viihtyvän ihmisen koiraksi jolla on intoa ja taitoa aktivoida koiraa muutenkin kuin lenkittämällä. Itse en tiedä mitään parempaa fiilistä kuin sen, miten koirani treeneissä hännät viuhuen tekevät yhteistyötä kanssani. Se, että olemme omassa kuplassa tekemässä sitä, mistä molemmat pitävät. Toivon siis, että rotua harkitsevat ottavat selvää rodun alkuperäisestä käyttötarkoituksesta ja historiasta poropaimenina sekä ymmärtävät mitä ovat ottamassa. Vaikka paimensukuinen on oivallinen seurakoira, ne ovat pohjimmiltaan alkukantaisia, järkeviä paimenkoiria joille ei välttämättä korttelilenkki riitä. Pentu vaatii aina huolellisen tapakasvatuksen, rajoja ja rakkautta. Mieti, jaksatko kouluttaa pentuasi? Onko sinulla todella aikaa yhteiseen puuhasteluun ja suhteen luomiseen? Pystytkö järjestämään pennullesi hoitopaikkaa mahdollisten reissujesi ajaksi vai reissaako koirasi mukana?

Miten päädyn käyttämiini yhdistelmiin?


Aluksi pitää heti sanoa, ettei koirien kasvattaminen ja jalostaminen ei ole helppoa tai saati yksinkertaista. Olen kasvattajana vielä ihan alkutaipaleella mutta niin kaikki ovat joskus! Yhdistelmissäni pyrin aina huomioimaan kokonaisuutta. Ensinäkin pyrin käyttämään jalostuksessa aikuisia koiria, nartut ensi kerran 3-4 vuoden iässä ja urosten kohdalla ihanteellisinta olisi, jos aina pystyisi käyttämään terveydellisesti ja suvullisesti kiinnostavaa, vanhempaa urosta jolla ei olisi montaa pentueellista jälkeläisiä valmiina tai jos on, pentue olisi jo vanhempi kuin 1 v.
Pyrin yhdistelmissäni siihen, että uros ja narttu täydentävät toistensa puutteita rakenteellisesti ja luonteellisesti. Teoriassa ihan mahdollista mutta aina jälkeläiset ei näytä yhtään siltä, mitä oli ajatellut. Arvostan tervettä, kestävää ravaajan rakennetta, ilman toimivaa rakennetta ei ole oikein toimivaa koiraa. Turkin määrällä ei juurikaan ole väliä mutta turkin laatuun kiinnitän huomiota - mitä karkeampi ja helppohoitoisempi, sen parempi. Luonteessa tärkeimpänä ominaisuutena pidän ehdottomasti hyviä hermoja - jokainen varmaan ymmärtää, ettei esimerkiksi koira, joka on vilkas mutta huonohermoinen, ei ole kiva koira arjessa. Paimensukuinen saa mielestäni olla vieraita ihmisiä kohtaan välinpitämätön tai aavistuksen pidättyväinen (mitä ei missään nimessä pidä sotkea arkuuteen.) Harrastustykkejä en kasvateistani lupaa mutta pyrin kasvattamaan hermoiltaan ja yhteistyökyvyltään sellaisia paimensukuisia, joiden kanssa arjessa on kivaa ja eri harrastuslajien treenaaminen on mielekästä koiralle.
Paimensukuisten terveys on minulle hyvin tärkeä asia kasvatustyössäni, vaikkakin usein juuri terveyden puolesta joutuu tekemään kompromisseja ja terveys on paljon muutakin kuin pelkät numerot ja kirjaimet koiranetissä. Täysin riskittömiä yhdistelmiä tai terveitä sukuja ei valitettavasti ole. Silmäsairaudet, autoimmuunisairaudet, allergiat... Arvostan laajasti terveystarkastettuja uroksia ja mahdollisuuksien mukaan pyrin tällaisia käyttämään. Joskus on kuitenkin otettava esimerkiksi selkätulosten kanssa riski ja käyttää tutkimatonta, koska selkätuloksia vielä harmittavan vähän lapinkoirilla on. Ne tulokset, mitä ei koiranetistä ole saatavilla on ainoastaan meidän kasvattajien avoimuuden takana. Pidän omaa excel taulukkoa paimensukuisten sairauksista mitä käytän hyödykseni yhdistelmiä miettiessä. Parhaani yritän, että kasvattini saisivat elää terveenä ja kivuttomana koko elämänsä mutta koska ollaan elävien luontokappaleiden kanssa tekemisissä, aina parhaansa yrittäminen ei silti auta. Sijoituskoirat eivät automaattisesti ole lisääntymässä vaan puntaroin terveyden lisäksi yksilön kohdalla, onko nartulla annettavaa rodulle vai ei, pelkästään koirien määrää en koe tarvetta lisättävän. Pentueita ei välttämättä ole joka vuosi ja välillä voi olla vuosiakin hiljaista pentuerintamalla - haluan pystyä keskittymään jokaiseen pentueeseen ja pentuun täysin.


Astutus & tiineys


Kun olen päätynyt mitä urosta haluan käyttää, otan joko uroksen omistajaan tai kasvattajaan yhteyttä kysyäkseni tarkempia tietoja uroksesta ja sen lähisuvusta. Esittelen mille nartulle olisin urosta käyttämässä ja kerron tiedossani olevat terveysrasitteet minkä perusteella uroksen omistaja saa tehdä päätöksen, antaako urostaan käyttöön vai ei. Tähän mennessä olen saanut työt järjestettyä aina niin että olen itse päässyt lähtemään astutusmatkalle satojen kilometrien päähän - jos mielenkiintoinen uros löytyy käyttöön, ei ole mitään väliä onko se 5 km vai 500 km päässä.
Vaikka yhdistelmä paperilla näyttäisikin kivalta ja ihmiset kovasti toivoisivat pentueen onnistuvan, eivät astutukset aina onnistu, syystä tai toisesta. Syinä voi olla uroksen (tai nartun!) merkittävä ylipaino, väärä juoksupäivä jolloin narttu luonnollisestikkaan ei anna uroksen astua tai narttu ei hyväksy sille kaavailtua urosta syystä X, oli hetki miten hyvä tahansa. Myöskään kaikki urokset eivät halua astua kaikkia narttuja vaikka toisen kanssa onnistuu samantein. Väkipakolla en narttujani astuta enkä keinosiemennä uroksella, joka ei halua astua.
Vaikka astutus onnistuisi kuin oppikirjassa, voi narttu silti jäädä monesta syystä tyhjäksi. Tästä syystä en julkaise urosten tietoja ennen kuin tiineys ollaan varmistettu tiineysultrassa, turhien pettymysten välttämiseksi.
Astutettu narttu elää meillä samanlaista elämää kuin ennen astutustakin. Tiineysultran jälkeen narttu edelleen saa elää ihan sitä samaa normaalia arkea, mitä tähänkin saakka - ainoastaan rankat agilitytreenit jää pois, kisaamisen lopetan ennen astutusta. Viimeisellä kolmanneksella yleensä vauhti alkaa sen verta hiipua etten ota narttua enää metsälenkeille lauman jatkoksi vaan käydään erikseen kahdestaan hengailemassa oman jaksamisen mukaan. Tiine narttu madotetaan axilur -valmisteella vrk 41, 42 ja 43. Emä saa viimeiset kolme viikkoa ennen synnytystä penturuokaa, pentujen määrästä riippuen, kuinka paljon. Jokainen narttu käyttäytyy tiineenä eri tavalla - toinen voi olla hyvinkin vetäytyvä, toinen taas rapsutuksia ja hellyyttä vailla, tärkeintä on varmistaa että tiineysaika on mahdollisimman seesteinen ja oksitosiinin täyteinen! Sijoitusnarttuja pyrin ottamaan hoitoon ja pysymään "tuttuina" laumalleni, synnyttävät sijoitusnartut liittyvät laumaani n. 3 viikkoa ennen odotettua penikointia. Synnytyksen lähestyessä vien lauman muut koirat hoitoon sukulaisilleni jolloin saan taattua nartulle rauhan synnytykseen ja leimautumiseen pentuihinsa.

Pentujen alkutaival


Pentueet syntyvät makuuhuoneessani ja viettävät ensimmäiset viikot rauhassa emonsa kanssa, kuitenkin heti käsittelyyn tottuen. 3 vuorokauden ikäisille aloitan Bio sensor -ohjelman jota jatkan aina 16 vuorokauteen saakka, tämän jälkeen käsittelyharjoitukset jatkuvat päivittäisinä luovutushetkeen saakka. Kun pennut täyttävät 4 viikkoa, ne pääsevät tutustumaan perheen muihin turvallisiin aikuisiin koiriin sekä uusiin ihmisiin. Pennut tottuvat arjen ääniin ulkona ja sisällä eli ne eivät kasva erillisessä kennelrakennuksessa eristyksissä ihmisisistä. Yöt me nukutaan kaikki samassa makkarissa, pennut ja kaikki aikuiset koirat - pennut ottavat isommistaan mallia eivätkä ala keskellä yötä pitämään mitään omia bileitään. Asun rivitalossa ja pennut pääsevät etupihan pikkuaitaukseen tutustumaan turvallisesti esimerkiksi ohi ajavien autojen ääniin. Autoilu tulee tutuksi metsäretkien ja mummola käyntien ohessa, metsäretkillä tulee treenattua mukana pysymistä sekä koordinaation kehittymistä. Mahdollisuuksien mukaan käydään tutustumassa ihmisvilinään rautatieasemalla, käydään eläintarvikeliikkeessä shoppailemassa ja tutustutaan muihin eläimiin, ainakin vähintään kotoa löytyvään kääpiöluppakorvakani Heikkiin!

Mitä minä sinulle annan?


Koiran. Kouluttamattoman, sisälle pissivän ja kakkaavan pennun jolla ei juurikaan ole taitoja opittuna. Lattialistoja jyrsivän termiitin joka tomerasti komentaa sinua aamulla heräämään. Sukissa roikkuvan takiaisen joka juoksee ulkona karkuun jos yrität ottaa sitä kiinni (todennäköisesti häviät tämän kisan). Pennun, joka ei osaa olla ilkeä. Pennun joka ei tiedä yhteisiä pelisääntöjä, jos niitä ei sille opeteta. Pennun joka on huolellisesti kasvattajan luona lällytelty, palluteltu ja rakastettu. Pennun, joka ei koskaan katoa kasvattajan sydämestä. Pennun, josta kasvattajan on niin vaikea luopua vaikka tietää, että pentu on uudessa perheessään odotettu.
Eli erimoone pentu luovutetaan 7-8 viikon iässä, Suomen Kennelliittoon rekisteröitynä, kolmesti madotettuna (3vk, 5vk, 7vk, valmisteita vaihdellen), tunnistusmerkittynä, eläinlääkärin tarkastamana ja rakkaudella hoidettuna. Liitän pentujen uudet omistajat paimensukuisen lapinkoiraseuraan, rotuyhdistykseemme lappalaiskoirat ry:hyn tai porokoirakerhoon, mihin uusi omistaja sitten haluaa liittyä. Pennun mukana saat sille tuttua penturuokaa, pentukodin tuoksuisia leluja, erimoosen pennun käyttöoppaan sekä kasvattajan elinikäisen tuen sekä kiinnostuksen pentua kohtaan. Facebookissa on kasvattieni omistajille suljettu facebook ryhmä sekä liitän teidät halutessanne pentueen omaan watsap -ryhmään jossa on helppo jakaa kuulumisia ja vinkkejä.

Pennulle oikean kodin valitseminen


Pentujen kasvattajana valitsen rakkailleni mielestäni parhaiten sopivan kodin, yhdessä tulevien perheiden kanssa. Kun laitatte ensimmäistä viestiä, kertokaa millaiseen kotiin pentu olisi tulossa sekä jos on jotain odotuksia pennun suhteen. Haluan aina tavata pentujen mahdollisen tulevan koko perheen ennen lopullista päätöstäni. Ensimmäistä koiraa ottavat eivät saa pentueen dominoivinta tai harrastamisesta haaveileva ei saa sitä itsenäisintä pentua jota ei kiinnosta kehut, herkut eikä lelut. Rauhallisilta vaikuttavat ihmiset eivät saa pentueen vilkkainta eikä lapsiperhe ujointa, näin karkeasti karrikoiden. Useimmiten minun kaavailema pentu on ollut sama, mihin omistajat itsekkin olisivat päätyneet.
Pyrin sijoittamaan pentueesta aina vähintään yhden nartun jatkoa ajatellen. Jos sijoituskoira kiinnostaa, lue lisää sijoituksesta täältä

Mitä toivon kasvattini tulevalta kodilta?


Tutustukaa edellisiin pentueisiini ja ennen sähköpostia, tutustukaa yhdistelmään mistä olette pentua kysymässä. Pelkkiin väri, varaustilanne ja hintatiedusteluihin en vastaa. Pentuja ei varata ennen syntymää enkä pidä jonossa ihmisiä. Useat kasvattini omistajat ovat odottaneet jopa vuosia sitä heille sopivaa yhdistelmää. Teen kasvatustyöni suurella sydämellä joten toivon että te pennun etsijät myös käytätte hiukan aikaanne ja viitselijäisyyttänne tutustuessanne yhdistelmiin ja kasvattajiin. Pentuesuunnitelmia saa aina kysyä sähköpostitse!
Ymmärrystä siitä mitä koiran omistaminen on - pureskeltuja lattialistoja, kärttyisiä naapureita koiran huutaessa yksin kotona, karvaa nurkissa, hiekkaa sängyllä. Ymmärrys siitä, mitä koirat ovat, miten ne toimivat. Ja käsitys siitä että jokainen koira tarvitsee tapakasvatuksen - mikään koira ei käyttäyty täydellisesti ilman että sen kouluttamiseen ei panosteta, toisten kanssa joutuu tekemään enemmän töitä kuin toisten mutta ilmaiseksi ei tule mikään.
Urosten omistajilta toivon, ettei kasvattejani kastroitaisi turhan takia. Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä että kasvateillani voisi olla annettavaa seuraaville polville. Normaalilla uroksella kuuluu olla kivekset, testosteronituotannolla on muukin tarkoitus kuin lisääntyminen - epävarmat urokset usein muuttuvat entistä epävarmemmiksi testosteronituotannon loputtua ja usein esimerkiksi lenkillä vastaantuleville rähjääminen on nimenomaan epävarmuutta. Jos haluat uroksen, varaudu siihen että se on kiinnostunut nartuista, reviirinsä merkkailusta ja toisille uroksille pullistelusta. Jos haluaa uroskoiran, täytyy varautua siihen että se aikuisena on Uros. Useammalla nuorella kasvattipojallani on hormonit hyrränneet siihen malliin että eturauhanen on käynyt välillä ylikierroksilla - tämäkin on aivan normaalia uroksen kehittymisessä, eikä todellakaan syy lähteä leikkelemään koiraa. Sattuupa minulla olemaan kasvatinomistaja joka kivesvikaiselta kasvatiltani poistatti vatsaontelossa olleen kiveksen mutta pyysi lääkäriä jättämään laskeutuneen kiveksen omalle paikalleen! Lyhyesti sanottuna: Jos mielessäsi on kastroida uroskoira aikuisena ilman järkevää syytä, ole hyvä ja jatka matkaasi.

Pidän terveyttä tärkeänä osana kasvatustyötäni ja kannustan kasvattieni omistajia tutkituttamaan koiransa sekä olemaan avoin kasvattieni terveydentilasta. Toivon, että kasvateilleni teetettäisiin 2 ikävuoden jälkeen kennelliiton viralliset terveystutkimukset - silmä ja polvitarkastus sekä luuston röntgenkuvaaminen - lonkat, kyynärät ja selkä. Osallistun kasvattieni terveystutkimuksiin 100 eurolla / koira, poislukien hupikastroidut urokset. Vaikkei olisi ajatusta käyttää omaa koiraa jalostuksessa, eivät terveystarkastukset ole koskaan turhia, päinvastoin! Tulokset tuovat tärkeää infoa rodun terveydestä sekä tietoa yksilön itsensä kuin sen sisarusten ja vanhempien kannalta. Ja tietenkin minulle kasvattajana yksi todella tärkeä mittari tekemästäni jalostustyöstä. Autan mielelläni kaikissa käytännönasioissa terveystutkimuksissa!

Ja vielä lopuksi...


Koira on ihmisen paras ystävä, sanotaan. Ole sen ystävyyden arvoinen. Anna pennullesi aikaa, luokaa suhde. Sosiaalista pentusi hyvin, anna mahdollisuus positiivisiin kokemuksiin. Kouluta pentuasi, opetelkaa yhdessä. Tarjoa koiralle turvallinen ja reilu koti, missä sen ei tarvitse pelätä tai stressata. Koira ei koskaan saa olla lasten (tai aikuisten!) lelu vaan koiralla on oikeus nukkua, syödä ja leikkiä rauhassa ja koiran oikeuksista on pidettävä kiinni. Koira on aina aikuisten vastuulla, aikuistet opettavat lapsille, miten koiran kanssa toimitaan oikein! Jos yhteiselo ei syystä tai toisesta kasvattini kanssa suju tai elämäntilanteet muuttuvat niin että koiran pito hankaloituu, toivon, että olette pikimiten yhteydessä minuun, kasvateillani on elinikäinen palautusoikeus.
Koiran opettaminen tavoille ei ole ydinfysiikkaa tai tähtitiedettä. Maalaisjärjellä ja pitkäjänteisyydellä pääsee pitkälle!