Kennel Erimoone kennel Erimoonen

Erimoone Riivanhenki

  


Nimi: Erimoone Riivanenki
Kutsumanimi: Riiva
Rotu: suomenlapinkoira (Paimensukuinen)
Sukupuoli: narttu
Syntymäaika: 12.07.2013
Isä: Kukkipuun Barju "Remu"
Emä: Taikahallan Jäkälätassu "Ruuti"
Kasvattaja, omistaja: Minna Rinne

Terveys

PRA-prcd status: a, terve
Pompen status: a, terve
DM status: a, terve
Silmät: OK [02/15, 03/16, 04/17, 03/18]
Polvet: 0/0
Lonkat: B/A
Kyynärät: 0/0
Selkä: SP0, LTV0, VA0 = koko selkä terve
Sydän: OK [05/15]
Hampaat: Ei hammaspuutoksia, leikkaava purenta
Muuta: TgAA-negatiivinen, kilpirauhasarvot OK. [04/15], ranteet, olat OK

Harrastukset

Agility: PIKKUMAKSI/MAKSI3
Rally-toko: RTK1, AVOHYV x 1
Paimennus: Paimennustaipumustesti - hyväksytty Vehmersalmella 28.09.2014
Poropaimennustaipumustesti 2018 - Suositellaan testattavaksi uudelleen
Näyttelyt: Hyvä. Arvostelut täällä
Luonnetesti: +97 laukausvarma, ikää 2v 10kk, Video

Riiva koiranetissä

Haave Ruutin tyttärestä on ollut olemassa melkein niin pitkään, kuin Ruutikin. Monien mutkien jälkeen, kun Ruuti ultrattiin tiineeksi kesäkuussa 2013, oli haave jo puoliksi totta. Ruutin pennut syntyivät pitkän avautumisvaiheen jälkeen sektiolla perjantaina päivällä 12. heinäkuuta. Muistan ikuisesti kun leikkauksessa mukana ollut hoitaja soitti leikkauksen onnistuneen hyvin ja että kaikki, sekä emä ja pennut ovat hengissä ja hyvinvoivia. Huokaisin niin syvään helpotuksesta koska pelkäsin todellakin Ruutin hengen puolesta. Hoitaja jatko vielä että pentuja tuli 5 pirteää urosta (tässä vaiheessa en oikein tiennyt mitä ajatella) ja 1 erittäin äänekäs tyttö. Onnenpäivä, kaikki säilyi hengissä, leikkaus meni hyvin ja kirsikkana kakun päällä, mun oma Riivanhenki oli syntynyt.

Riiva oli pentuna oikeastaan huvittavan juro ja huumorintajuton. Pojat oli semmosia villiviikareita siihen verrattuna, Riiva vaan rähisi ja yritti pitää poikia kurissa. Riivis viihtyi paljon omissa oloissaan eikä ollu niin ihmisen seuraa hamuava mitä esimerkiksi Pyry tai Sisu oli. Jossain vaiheessa aloin jo tosissani miettimään, josko jättäisin yhden pojista, Pyryn itselläni ja laittaisin Riivan sijoitukseen, Pyryn aktiivisuus ja iloisuus verrattuna Riivan jurottamiseen oli näin "harrastusmielessä" paljon järkevämpi valinta. Pentujen ollessa 7 viikkoisia ja poikien jo nukkuessa yöllä, Riiva poukkoili edelleen hereillä, juoksenteli päin seiniä ja murisi itselleen - tuntui, että tämän minä olen ennenkin nähnyt ja silloin tein lopullisen päätöksen siitä että Riiva jää kotiin, sehän oli ihan samanlainen jurrukka mitä emänsä tuon ikäisenä - ja nimenomaan sen Ruutin tyttärenhän minä halusin. Päivääkään ei ole tarvinnut katua, Riiva on jotain aivan älyttömän spesiaalia

Mitä vanhemmaksi Riiva kasvaa, sen enemmän siltä alkaa löytymään pilkettä silmäkulmasta. Riiva on, kuten äitinsäkkin vain yhden ihmisen koira, rakastaa minua suurella sydämellä mutta vieraita kohtaan se on välinpitämätön. Riivan kanssa kisataan aktiivisesti agilityssä ja kakkoslajina meillä on rallytoko. Riiva on innokas oppimaan uutta, se jaksaa tehdä toistoja toistojen perään ja se todellakin on ahkera tarjoamaan erilaisia asioita agissa ja tokossa, yritteliäisyyttä ei tosiaan puutu! Alan pikkuhiljaa uskomaan, että nyt on löytynyt se koira, joka todella sopii minulle. :)

Veljiensä harmaakaiheista huolimatta, en ole täysin haudannut Riivan pentusuunnitelmia. Riiva on tästä pentueesta hyvin suurella todennäköisyydellä ainut, joka sukua voisi jatkaa. Näillänäkymin yritän ensimmäisen kerran astuttaa Riivan syksyn 2018 juoksusta. Olen ahkerasti yrittänyt toimittaa Hannes Lohen tutkimusryhmälle verinäytteitä kasvateistani ja varsinkin tämän pentueen lähisuvusta että harmaakaihitutkimusta suomenlapinkoirilla saataisiin eteenpäin. Muistakaa osallistua, rokotusten yhteydessä on helppo otattaa yksi putkilo verta ja lähettää se ryhmälle. Tutustukaa tarkemmin täältä