Nereaneidon Taikausva

   

Nimi: Nereaneidon Taikausva
Kutsumanimi: Varma
Rotu: suomenlapinkoira (Paimensukuinen)
Sukupuoli: narttu
Väri: parkki vaalein merkein
Syntymäaika: 14.1.2011
Isä: Seitavuoren Taikakuu "Omppu"
Emä: Eidalun Onnenkantama ”Adja”
Kasvattaja: Arja Tomminen, Hämeenlinna
Omistaja: Minna Rinne, Seinäjoki

Terveys

Silmät: OK [04/14, 03/16, 03/18, 03/20]
Sydän: OK
Polvet: 0/0, myös rtg OK
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Olat: OK
Selkä: LTV0, SP0, VA0
Hampaat: Ei hammaspuutoksia, leikkaava purenta
Muuta: Sitkeä hiivatulehdus korvissa toisen pentueen jälkeen 2018

Geenitestit

Etenevä verkkokalvon surkastuma, prcd-PRA: a, terve polveutumisen perusteella
Etenevä glykogeeniaineenvaihdunnan sairaus, pompen tauti: a, terve polveutumisen perusteella
Etenevä selkäydinrappeuma, degeneratiivinen myelopatia, DM: B, kantaja

Harrastukset

Agility: PIKKUMAKSI3
Rally-toko RTK1, AVOHYV x 1
Paimennus: Poropaimennustesti hylätty 2013

Muuta

Luonnetesti: +172 laukauskokematon, ikää 3v4kk. Video
Näyttelyt & katselmukset: Arvostelut & tulokset täällä
Jälkeläiset: Erimoone T-pentue, Erimoone V-pentue

Varma koiranetissä

En oikein itse asiassa edes muista, mistä ajatus kolmannesta koirasta lähti. Ehkäpä minulle tuli vaan niin sanottu pentukuume, ja pentuhan piti saada. Pentulistalla ei vaan ollut oikein mitään minua kiinnostavaa kunnes näin Nereaneidon kennelin pentusuunnitelmat. Siltä istumalta laitoin Arjalle sähköpostia, olisiko minulla mitään käytännön mahdollisuuksia edes pentua saada. Myöntävä vastaus tuli, ja niinpä alkoi taas odottelu, montako, tuleeko narttuja ja olisiko siellä meidän porukkaan sopivaa pentua. Perjantai–lauantai -välisenä yönä 14.1.2011 maailmaan rynnisti Nereaneidon ensimmäiset viisi pientä lapinkoiran alkua. Tyttöjä syntyi kolme; kaksi mustaa, joista toinen oli Arjan sijoituskoira, ja yksi parkki. Kun pennut olivat viisiviikkoisia, matkustin Hämeenlinnaan valitsemaan omani mustan ja parkin väliltä, mutta pennut päättivät toisin: istuin pentuhuoneen lattialle, ja mustat tytöt viilettivät ohitseni, eivätkä kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Parkki tyttö oli jäänyt pentulaatikkoon viimeisenä ja tuijotti sieltä minua uneliaan näköisenä, käveli luokseni, kiipesi rauhallisesti syliini, vilkaisi minua, asettui kerälle ja huokaisi syvään ja hartaasti. Usva valitsi minut omaksi ihmisekseen.

Usvan nimi vaihtui Varmaksi uudessa laumassa. Taini oli aivan älyttömän helppo ja huoleton pentu, kun vertaa edeltäjäänsä eli Ruutiin! Kasvoi siinä sivussa yhtäkkiä kauniiksi ja hyvin käyttäytyväksi aikuiseksi koiraksi. Varmaa en ottanut varsinaisesti harrastuskoiraksi, vaan lupasin heti alussa itselleni ja varsinkin koiralle, että pentu saa vapaasti olla pentu ja tehdään siinä sivussa mitä huvittaa milloinkin tehdä. Varman ollessa pentu innostuin käymään näyttelyissä jo pentuluokissa. Ensimmäisessä pentuluokassaan pitkärunkoinen paimensukuiseni oli VSP-pentu, samoin seuraavassa näytelmässään Tuuloksessa. Lappalaiskoirien syyserikoisnäyttelyssä käytiin viimeisen kerran pentuluokassa; vanhemmissa tyttöpennuissa Varma sijoittui upeasti neljänneksi. Arvostelussa kehuttiin kovasti rakennetta, liikettä ja esiintymistä. Allekirjoitan kyllä, vaikka saatan olla hieman puolueellinen. Junioriluokassa Varma kävi huhtikuussa 2012 saaden tiukalta tuomarilta laatuarvosanaksi Erittäin Hyvän. On aina kiva käydä kohauttamassa kehässä näiden karvattomien ”tavarajunien” kanssa ;)

Varma on iloinen, paljon puhuttava ja myöskin ”puhuva” – aina pitäisi olla joku lelu tai vaikka kivi suussa, jota voi kantaa ja samalla huutaa vimmatusti sekä heiluttaa häntäänsä. Emänsä ja ainakin toinen veljensä tekevät kuulemma aivan samaa. Omalaatuinen, herkkä ja rakastava, rakastaisi lenkilläkin mielellään jokaista vastaantulevaa ihmistä. Mussukka isolla ämmällä. Harrastuksissa löytyy potentiaalia, palkkautuu lelulla ja namilla, ja tykkää tehdä ohjaajan kanssa ihan täysillä. Ohjaajalla vaan on ollut vähän ongelmia oman suhtautumisensa kanssa noin herkän koiran ohjaamisessa. Käsittelen sitä välillä liiankin varovasti, kun tyyppi tarvitsisi mieluummin vähän rohkaisua ja ”rrrkele”–fiilistä.