kennel Erimoone

V-pentueen pentuaika taulukossa



Syntynyt Virallinen nimi & työnimi 0 vrk 1 vrk 2 vrk 3 vrk 4 vrk 5 vrk 6 vrk 7 vrk 8 vrk 9 vrk 10 vrk 11 vrk 12 vrk 13 vrk 14 vrk
10.06 10:05 ♂ Vuorenvarma "Luhta" 364g 390g 440g 500g 565g 630g 710g 750g 830g 860g 930g 1007g 1040g 1100g 1140g
10.06 10:45 ♀ Valontuoja "Kaino" 350g 400g 470g 555g 610g 660g 740g 800g 865g 935g 990g 1035g 1085g 1150g 1190g
10.06 11:00 ♂ Voimavara "Neva" 298g 348g 393g 455g 520g 580g 640g 680g 740g 800g 870g 890g 960g 1020g 1080g
10.06 11:22 ♂ Vastakaiku "Korpi" 330g 393g 455g 510g 565g 652g 710g 780g 830g 890g 940g 970g 1030g 1080g 1105g
10.06 11:53 ♂ Vilunväre "Räme" 330g 364g 425g 480g 530g 610g 690g 730g 800g 860g 900g 940g 1020g 1080g 1105g
10.06 11:57 ♂ Villipeto "Letto" 365g 393g 440g 500g 575g 640g 710g 750g 815g 860g 910g 945g 1005 1060g 1100g


Virallinen & työnimi 3 vk 4 vk 5 vk 6 vk 7 vk Aikuispaino Pentutestaus Eläinlääkärin tarkastus huomioitavaa Luovutettu: päivämäärä & ikä
♂ Vuorenvarma "Luhta" 1550g 2kg 2,5kg 3,1kg 3,5kg 18kg Ei testattu Kivekset: ei tunnettavissa 3. 29.07.2018, 7vk
♀ Valontuoja "Kaino" 1590g 2kg 2,5kg 3,3kg 3,4kg 14kg Ei testattu Ei huomioitavaa 1. 29.07.2018, 7vk
♂ Voimavara "Neva" 1445g 1,8kg 2,3kg 2,9kg 3,4kg ? Ei testattu Kivekset: ei tunnettavissa 2. 29.07.2018, 7vk
♂ Vastakaiku "Korpi" 1510g 2kg 2,5kg 3,1kg 3,5kg 17kg Ei testattu Kivekset: ei tunnettavissa 5. 05.08.2018, 8vk
♂ Vilunväre "Räme" 1545g 2kg 2,5kg 2,9kg 3,5kg 14,5kg Ei testattu Kivekset: molemmat laskeutuneet 6. 6.12.2018, 6kk
♂ Villipeto "Letto" 1490g 1,9kg 2,5kg 3,1kg 3,9kg 18kg Ei testattu Kivekset: ei tunnettavissa, napatyrä 4. 29.07.2018, 7vk


V-pentueen pentuaika sanoin



Astutus & tiineys



Varman juoksu alkoi pitkänäperjantaina, juuri samana päivänä kun olin lähdössä Oulun kautta talvilomalle Tromssaan. Norjan jylhissä maisemissa päätin yrittää Varman astutusta jo tästä juoksusta vaikka alunperin tarkoitus oli vasta seuraavasta - Varman ikä olisi seuraavien juoksujen aikaan jo 8 joten päätin tarttua tilaisuuteen. Varman edellinen pentue oli monipuolisesti terveystarkastettuja ja luonnetestattuja, olin nähnyt kaikki pennut aikuisena useampaan kertaan ja tykännyt niistä kaikista. Otin yhteyttä Kurun omistajaan Tiinaan, jota olin hätyytellyt pentueasioissa jo aiemmin - tosin toisen nartun kanssa. Varmalle alunalkaen pentueeseen kaavailtu uros oltiin juuri annettu toiselle nartulle käyttöön ja totesin, että kaksi pentuetta samalle viikolle on liian paljon, vaikkakin uroksella oli jo ikää. Siispä kysyin pentueeseen isäksi Kurua.
Loman jälkeen seuraavana arkipäivänä mentiin ekoihin progeihin ja keskiviikkona iltapäivällä käänsin auton nokan kohti Helsinkiä. Perillä joskus kuuden aikoihin ja laskettiin koirat takapihalle. Seurattiin touhua ikkunasta ja vaikka hyvältä näyttävää meininkiä olikin, ei astutus onnistunut - koirat seiso romahtelevassa lumikasassa joten alusta ei ollut kovin pitävä.
Pidettiin lähes 11-vuotiaalle Kurulle pieni hengähdystauko ja päätettiin kokeilla etupihalla, tasaisella ja pitävällä alustalla. Ei mennyt kuin muutama minuutti ja koirat oli nalkissa. Jätin Varman hoitoon Espooseen jos kokeilisivat vielä perjantaina uudelleen mutta perjantaina ei enää onnistunut.
Viikot astutuksen jälkeen sujuivat normaalisti - lenkkeiltiin ja treenattiin. Ultran olin sopinut tuttuun tapaan Kankaanpäähän Ventelälle keskiviikoksi 9.5. Olin äitini luona sunnuntaina käymässä ja siinä kun muut koirat juoksivat pitkin pihaa ja Varma makoili varjossa (eikä keräjännyt kahvipullaa) äitini kysyi, onko Varmalla kaikki ihan ok? Itse olin laittanut kaiken väsymyksen ja poissaolevuuden tiineyden piikkiin mutta huolestuin kysymyksestä senverran että varasin jo maanantaille ajan ultraan Lillvettiin Seinäjoelle.
Eläinlääkäri ultrasi kohdun josta löytyikin 5-6 sikiötä, ei mitään ylimääräistä mikä olisi viitannut kohtutulehdukseen. Otettiin alakuloisuuden takia silti verenkuva ja syy selvisi 10 min kuluttua kun istuskeltiin odotushuoneessa - Varman tulehdusarvot oli 280... Juoksu voi nostaa CRPtä nartulla n. 60, normaalisti sen on alle 10. Aloitettiin samantein antibiootti ja seuraavalle päivälle kontrolli. Seuraassa kontrollissa CRP oli laskenu jo reilusti ja viikon ab-kuurin jälkeen CRP oli enää alle 40. Mikä tulehdusarvojen nousun aiheutti, ei tiedetä.
Lopputiineys sujuikin ilman mitään draamaa, maha kasvoi ja pieni narttu näytti mun silmään valtavalta. Röntgenissä käytiin varmistamassa vipalla viikolla lukumäärä, kuusi kalloa ja rankaa löytyi.

Synnytys


Lämpöjä aloin mittailla perjantaina illalla ja lauantaina aamulämpö ennen töihin lähtöä oli 36.8. Illalla töistä tullessa lämpö vasta 37. Petailua ja nukkumista, ei mitenkään tuskaisen kuuloista. Menin aikaisin nukkumaan kun totesin, että enköhän minä herää jos se alkaa synnyttämään.
Aamulla puoli kahdeksan aikaan heräsin uneen, missä edesmennyt isäni (jonka nimipäivä on 10.6) sanoi minulle omaan tyyliinsä että "Eiköhän herätä ja auteta ne Varman pennut mun nimipäivänä maailmaan" ja kun avasin silmät, huomasin pentuvesien tulleen.
Ensimmäistään Varma työsti ikuisuudelta tuntuvan ajan! Minulla oli läppäri kuvaamassa pentulaatikkoa ja tulin katsomaan tietokoneelta Varman supistelua sillä jostain syystä tässä synnytyksessä se pinnas supistuksiaan jos olin samassa huoneessa sen kanssa. Olohuoneesta sitten etäkehuin aina kun se supisti. 10:05 ensimmäinen pentu oli ulkona, kun supistukset olivat kestäneet 1h 30min. Iso mötkälehän se oli, 364g riistanvärinen uros.
Seuraava tulikin helpommalla vaikkakin perätilassa, 10:45, riistanvärinen narttupentu jolla istukka kaulan ympärillä todella tiukasti, pentu oli kuitenkin virkeä alusta alkaen. Pikkupoika syntyi kolmantena 11:00, myöskin riistanvärinen. Neljäs syntyi 11:22 ilman kalvoja, virkeänä. Viidentenä syntyi vaihteeksi uros 11:53 mutta oli eloton ja huulet hiukan sinersivät. Heilauttelin pentua muutaman kerran mutta ei mitään merkkejä elämisestä. Kuivasin pentua lähes raivokkaasti ja pentu ihmetyksekseni alkoi virkoamaan! 20 min kuivailin, heiluttelin ja kuivailin suuta limasta ja kunnon rääkäisy tuli kun poika pääsi tissille. Viimeinen poika, niinikään, syntyi 11:57, hirveästi ei tästä ole muistikuvia kun keskittyminen meni nelospoikaan.
Hyvin lähti painot heti kaikilla nousuun, Varmalle ruoka maittoi ja oli ihana taas seurata luonnollisesti syntyneiden seesteistä kasvua ja eloa laatikossa.

Pentujen viikot kasvattajan luona


Pennut saivat omat "työnimensä" ihan niinkuin kaikki muutkin tähän saakka meillä syntyneet. Tälläkertää inspiraatio tuli isän nimestä Korvenkaiku sekä kutsumanimestään Kuru - Kuru oli Pirkanmaalla sijainnut kunta jonka kuntarajojen sisällä on kaksi kolmasosaa Seitsemisen kansallispuistosta. Seitsemisessä on paljon soita joten pojat saivat kutsumanimensä suotyyppien mukaan. Kaino sai alkukirjaimen isältään ja joskus mietin että Varman pentu Vieno olis ihana niin KainoVieno sopi vallan hyvin. Viralliset nimet tulivat äidin, Varman kutsumanimen mukaan.
Pentujen ollessa 10vrk käytin Varman lekurissa kun se pissasi sisälle, petas kaiket yöt ja joi mun mielestä aivan jäätästi. Lekurissa tulehdusarvot, maksa, munuaiset ok. Oikeastaan tämän keikan jälkeen homma sitten rauhoittuikin. Bio sensorointi aloitettiin tuttuun tyyliin 3 vrk ikäisille ja pahin draamailija käsitellessä oli Kaino, pojista Korpi, Räme ja Neva oli rauhallisimmat ja Luhta & Letto joko ei tykänneet yhtään tai sitten ei haitannu mikään. 5 viikkoisena vilkkaimmat oli Letto, Korpi, Kaino ja Neva. Ja Räme. Ja Luhta. Olivat siis aikamoinen hulivilijoukko! Rauhallisin näistä kuitenkin oli Räme.
Viimeiset viikot näiden kanssa oli suoraan sanottuna tuskaa - koska pihalla oli pahin hellekesä useampaan vuoteen! Päivällä oli helposti 35 astetta lämmintä joten pennut vietti sisällä jääpullojen, viilennysalustojen yms viilentimien kanssa. Ulkoiltiin aina öisin ja todella aikaisin aamulla niin ne just ja just kykeni olemaan ulkona. "Kesäpennut on mukavia ja helppoja!" Tai sitten ei, tällaisilla keleillä. Kaikenkaikkiaan pentue oli sopeutuva, yks vilkkaimmista mitä mulla on tähän mennes ollut mutta myös ehkä vähän semmosia turhan piippailijoita? En tiedä sitten miten paljon oli merkitystä sillä, että se kuumuus oli jatkuvasti läsnä loppuajasta...
Suurinosa pennuista lähti omien ihmistensä matkaan 29.7.2018 täytettyään 7-viikkoa. Puolet pentueesta oli matkapahoinvoivia (pahiten Letto, Luhta ja Räme), aikuisena ei enää kukaan kuolaa mutta autoilu ei edelleenkään ole Luhdan eli Welmun lempipuuhaa. Räme eli Vinski oli pahimman pissakakka aikansa mun luona ja muutti sitten kaksoisveljeni ensimmäiseksi omaksi koiraksi itsenäisyyspäivänä 2018 puolenvuoden iässä. Allaolevassa kuvassa Räme, Kaino ja pentuajan "thö" juttu - jäädytetty mehupullo. Ilman noita ne ei pystyny huutamatta nukkumaan...







Takaisin V-pentueen sivulle